Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2018.

Munintakopin rakentamista

Kuva
Viime kesänä ongelmana oli munien likaantuminen pesässä. Myös jonkin verran munista löytyi rikkoutuneena, ja pelkäsin että kanat keksivät alkaa syömään niitä. Netistä etsiskelin erilaisia vaihtoehtoja ja päädyin rakentamaan niin sanotun vierintäpesän. Kun kana munii, vierii muna kaltevaa pohjaa pitkin lokeroon piiloon. Seinät ovat havuvaneria, joka jäi yli varsinaisen kopin rakentamisesta. Runkona käytin halkaistua lautaa. Pohjalevynä vesivaneri, joka on helppo puhdistaa, ja sen päälle terassimattoa pehmikkeeksi.    Kissakin kävi kokeilemassa, mutta munia siltä taitaa olla turha odottaa ;)   Munat vierivät koteloon, joka on helppo avata Mielenkiinnolla odotellaan, kelpaako koppi tuleville kanoille. Viime vuodesta poiketen, aion kiinnittää munintakopin seinälle, joten lattiatilaa saadaan lisää käyttöön. Helpompi on ensi talveksi perustaa mahdollinen pehkupohja lämmittämään kanalaa.

Tipujen ensikoti

Kuva
Alkuun tiput saavat asustaa kanihäkissä. Näin ne ovat myös turvassa kissalta, joka takuuvarmasti  on kiinnostunut tulokkaista.   Alkuun pahvilaatikko rajasi tilaa pienemmäksi.                   Pohjalla sanomalehti ja päällä turvetta. Vettä ja ruokaa sekä soraa on tarjolla koko ajan. Piilopaikkana ja suojana toimii puinen mandariinilaatikko. Tosin tiput ovat enemmän laatikon päällä kuin alla.  Lämpölamppu ja pikkuruinen keinu tuovat asumismukavuutta. Niin kova on kasvuvauhti, että toivotaan kevään tulevan ajallaan lumen paljoudesta huolimatta. Saa tipuset sitten siirtää pihakanalaan asustelemaan pakkasten loputtua.

Kolmas kerta tipun tekee

Kuva
Ensimmäinen tipu Kolmas haudontasatsi on kokonaisuudessaan saanut kehittyä tuossa omatekoisessa hautomakoneessa ja nyt alkoi homma luistaa. Lauantaina 10.3. kuoriutui päivällä yksi, illalla toinen ja vielä yöllä kolmas tipunen. Toinen ponnistaa ulos kuoresta Kolmas kuoriutui kaikista pienimmästä munasta   Hirmuisen kovaäänisiä olivat aluksi, mutta nyt ovat jo rauhoittuneet. Lämpölampun alla onkin mukava köllötellä. Asukit on pikkuhiljaa virkistyneet. Syömistä ja juomista olen opettanut koputtelemalla sormella vesikippoa ja ruoka-astiaa. Nyt osaavat syödä jo itse. Maatalouskaupasta ostettua poikasrehua pidän tarjolla koko ajan ja lisäksi annan rahkaa ja liotettuja kaurahiutaleita. Vettä ja soraa on myös koko ajan saatavilla.     Mielenkiinnolla tipujen touhuja seuraa myös tämä meidän karvainen asukki.